Keltainen yö mustan puun alla
lehdet putoavat märkinä ja kylminä
käännyn unessa rauhattomasti
toistamiseen, taas, tartun kiviin
jotka asetit silmieni sisään.

Sinä hyväilet minua salaa sanoillasi
vieraan mustan ruohon sylistä.
Sinä liikut kuin käärme
kämmeneni alle
että painaisin suuni sanojasi vasten.

Pitkän yön päässä on pitkän yön uni.
Se kuin hiukset ihoani huuhtoo
se jättää arvet, kuin aallot kallioon
ja kivet vesissä vaihtavat suuntaa.